Taustatietoa Tiibetistä

Tiibet sijaitsee Keski-Aasian ylängöilla Intian ja Kiinan välissä. Tiibetin maa ja kulttuuri saivat alkunsa 600-luvulla, kun buddhalaisuus levisi alueelle Intiasta ja Nepalista käsin. 700-900-luvuilla Tiibetistä tuli suurvalta, joka hallitsi laajoja alueita Keski-Aasiassa ja uhkasi myös Kiinaa. Suurvallan kukistuttua Tiibetin poliittisen keskushallinnon ulkopuolelle jäi huomattavia tiibetiläisen kulttuurin alueita, jotka tunnetaan Amdon ja Khamin maakuntina.

Mongolien maailmanvallan aikana 1200-1300-luvuilla myös Tiibet ja sen reuna-alueet kuuluivat mongolien valtakuntaan. Vuosina 1720-1911 Tiibet kuului yhdessä Kiinan kanssa manchujen keisarikuntaan. Kiinaan varsinainen Tiibet ei ole kuitenkaan historiallisesti koskaan kuulunut, ja manchujen keisarikunnan kukistuttua Tiibet toimi itsenäisenä valtiona 1911-1950, kunnes Mao Zedongin kommunistijoukot miehittivät sen 1950-1951.

1500-luvulta lähtien Tiibetin hengellinen ja maallinen valta yhdistyvät mongolien kaanin asettamassa Dalai-lama -instituutiossa. Vaikka sekä mongolit että manchut yrittivät käyttää Dalai-lamaa poliittisten päämääriensä välineenä, Dalai-lamasta on tullut tiibetiläisyyden pysyvä kansallinen ja kansainvälinen symboli.

Nykyinen 14. Dalai Lama joutui Kiinan uhan takia pakenemaan Tiibetistä 1959 Intiaan, josta käsin hän edelleen johtaa Tiibetin hallitusta. Tiibetissä tiibetiläinen kulttuuri kärsi suuria tappioita varsinkin Kiinan kulttuurinvallankumouksen vuosina 1966-1976. Kiinan nykyisten talousuudistusten aika on tuonut maahan osin korkeamman elintason, mutta samalla Tiibetiä uhkaa kasvava kiinalaisten maahanmuuttajien tulva, joka on jättämässä tiibetiläiset vähemmistöksi omassa maassaan. Selviytyäkseen Tiibetin maa, kansa ja kulttuuri tarvitsevat laajaa kansainvälistä tukea.

Lisätietoja Tiibetin historiasta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta Tiibetin Ystävät Suomessa FTF –järjestön sivuilla.